Tapio Tuomelan sävellyskonsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa 30.9.2008.

Luonto ja eläimet ovat Tapio Tuomelan inspiraationlähteitä. Soile Isokoski osoitti humoristinlahjansa esittämällä lystikkäästi kaksi laulua Christian Morgensternin runoihin: Kaksi aasia ja Korppi Ralfin.
Tuomela kujeilee mainiosti elukoiden äänillä ja mietteillä ja tekee samalla pilkkaa taiteen pyhistä arvoista.
Päänumeroksi kohosi Sea Drift Walt Whitmanin runoelmaan, jossa solistina oli Monica Groop. Lauluäänen laajakaarinen hurmio ja epätoivoiset huudahdukset ovat saaneet alkunsa linnun huhuilusta, ja yhtyeen sointivirralla ja pulsaatiolla tuntuu olevan orgaaninen yhteys luonnon äänimailmaan.
Sea Drift ei ole kuitenkaan jäljittelevää luonnontapahtumien kuvailua, vaan ekspressiivinen, kiihkeästi laulava sisäinen mielenmaisema, johon liittyy myös aavemaisia vilunväreitä.
Arkaaisen luonnonläheisiä teoksia ovat vepsänkielinen Ma se ani om ja saamenkielinen Juoigga!. Säde Bartlingin sydäntäsärkevä itkuvirsilaulu kumpusi maagisesta kalevalaisesta menneisyydestä, ja Juha Kotilaisen saamenkielinen soolo kuulosti shamanistiseltä menetyksen tunteelta.
Tuomela on kunnon modernisti Väinämöisenkin perinnettä jatkaessaan ja konstruoi teoksensa hyvin taitavasti ytimekkäiden motiivien pohjalta. Musiikissa on aina energinen, sykettään eloisasti vaihtava liikkeen tuntu ja tiivis sointijatkumo.

HANNU ILARI-LAMPILA HS 2.10.2008