Keskisuomalainen 11.5.2012

KONSERTIT
JYVÄSKYLÄ SINFONIA
Tunteita ja tarinoita Jyväskylän teatteritalolla 9.5.2012

Jyväskylä Sinfonia vierailijoineen humautti tarjolle melkoiset kevätkauden päättäjäisannokset. Pureskeltavana oli neljän elävän säveltäjän musiikkia. Yksi heistä, Tapio Tuomela, vaikutti vahvasti livenä myös lavalla illan kapellimestarina. Modernia ja vieläkin modernimpaa tuotiin esiin hyvin valmisteltuna, mutta ei kuiviin työstettynä.

Elävän konsertin yleisö ei edusta pelkkää kuulijuutta, mitä keskiviikon esitykset kunnioittivat oivaltaen. Arvo Pärtin Tabula rasa paalutti tietään mieliin hämärretyssä katsomossa preparoidun pianon kellomaisin kumahduksin. Anu Järvelän ja Harri Forsténin sooloissa saattoi kuulla Vivaldia, virtuoosia ja viulupelimannia. Ludus-osan koraalimuistumissa olin erottavinani kuin Suvivirren fragmentteja.

Silentium eteni solistien, pianon ja jousiorkesterin tehoin yhä syvemmälle tunteisiin. Jari Siljamäen täsmämiimit johdattivat päätökseen, jossa matalien jousten sävelet ylittivät sointi- ja muistikuvan hauraan rajan.

Odotettu ja pian taa seudulle palaava solisti Iiro Rantala vasaroi Tapio Tuomelan muutaman vuoden ikäiden pianokonserton soolo-osuuden käyntiin yhden sävelen takovalla alustuksella. Säveliä kuultiin sittemmin kyllä laveasti ja rytmisiä jakoja oli konserton edetessä tarjottava hengästyttävä valikoima. Rantalan sävyarsenaali sai melkein kohottautumaan penkistä. Flyygelistä kumpuava sävelvuo oli kuin kimmeltävää ja läikehtivää virtaa.

Tuomelan satsi on laadittu sinfoniettakokoisen orkesterin tehot hyödyntäen. Jyväskylä Sinfonia kuulosti muhkealta, paikoin lähes monumentaaliselta. Kapellimestarin, solistin ja orkesterin yhteistyö oli täynnä elävän soittotilanteen riemuja, mukana myös jatsin ilottelua. Performanssiluonnetta lisäsi kolmen vakaan muusikon erkaneminen pultistaan preparointioperaatioon osallistuakseen.

Arvokkuudesta tinkimättä he avustivat Rantalaa tämän toimenpiteessä flyygelin parissa ja tuottivat paksuimmista kielistä partituurin mukaista vongahtelua.

Rantala ei päässyt ilman ylimääräistä. Aplodeilla lunastettu improvisaatio oli varmaan koko yleisön odotusten täyttymys. Sen yhtenä säikeenä oli Suvivirsi. Toteutus antoi väliajalle aihetta iloiseen rupatteluun.

Aulis Sallisen Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista sai tarkan ja kiinnostavan toteutuksen. Konsertin päättänyt kantaesitys, Risto Keinäsen Short Stories koostui nimensä mukaisesti tuokiokuvista, joista yhdessä Klovni Dodo saatiin uudelleen lavalle. Fagotin äänenjohtaja Keinänen on Jyväskylä Sinfonian John Williams – mainio orkesterin käyttäjä sekä tunnistettavien ja vahvojen tunnelmien luoja.

HELVI KANGAS

Tapio Tuomela, kapellimestari.
Iiro Rantala, piano
Jari Siljamäki, mimiikka
Jyväskylä Sinfonia
Pärt, Tuomela, Sallinen, Keinänen.