Suomi 100 vuotta Sinfonia Lahden itsenäisyyspäiväkonsertti oli nyt Suomen juhlavuonna koottu hyvistä aineksista: oli kantaesitys, varjoon jäänyttä suomalaista avantgardea sekä Sibeliusta. Dima Slobodeniouk oli rakentanut Tapio Tuomelan uuden sinfonian ja Sibeliuksen Lemminkäinen Tuonelassa -sävelrunon välille suorastaan dramaturgisen jännitteen, sillä molemmat olivat tummahenkisiä, mielikuvia nostattavia orkesteritarinoita. Tuomelan kolmannen sinfonian, lisänimeltään ”Crossroads” (Tienristeys), yksi taustavaikuttaja on säveltäjän äidin kuolema, ja monien surusävyjen jälkeen lopun kohoamisessa oli toiveikasta voitokkuutta. Tuomelan Sinfonia 3 oli vahvatunnelmainen teos, joka tosin olisi toiminut paremmin konsertin keskellä kuin avausteoksena. Sen taustalla on toisaalta edesmenneen äidin muistisairaus, toisaalta Tuomelan alkuvuodesta kantaesitetty ooppera Neljäntienristeys, joka kaikuu myös teoksen lisänimessä. Säveltäjä on kertonut halunneensa sulattaa yhteen erilaisia aineksia muistisairaan mielenmaailmaa heijastaen sekä hyödyntäen oopperansa musiikkia. Kokonaisuus on kuitenkin kaukana fragmentaarisuudesta. Teos eteni musiikkifantasian kaltaisena aaltoillen sulavasti assosiaatiosta toiseen. Jäntevän yhtenäisenä sen piti Tuomelan orkesterikirjoittamiselle ominainen virtaava liike sekä unenomaisuus, joka sulatti yhteen houreisuuden, pulseeraavan rytmikkyyden ja myöhäisromanttiset melodiakiehkurat. Slobodeniouk otti sinfonian sointitehoista kaiken irti. Auli Särkiö, Etelä-Suomen Sanomat 8.12.2017