Tapio Tuomela

Tapio Tuomela (s.1958) aloitti muusikonuransa pianistina ja kapellimestarina, suoritettuaan pianonsoiton ja orkesterinjohdon loppututkinnot Sibelius-Akatemiassa v. 1982 ja 1985, oltuaan kaksi lukukautta vaihto-opiskelijana myös Vilnan konservatoriossa Neuvostoliitossa. Sävellystä hän opiskeli pääaineena Sibelius-Akatemiassa 1985-1988 ja sen jälkeen Eastman Schoolissa USA:ssa, suorittaen Master-tutkinnon 1990. Sävellyksen jatko-opintoja hän harjoitti myös Berliinin Hochschule der Künstessä 1990-1991 ja vielä 2010-luvulla (MuT 2014 Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta).

Tuomelan säveltämään orkesterimusiikkiin kuuluu mm. kolme sinfoniaa, monia pienimuotoisempia teoksia ja kaksi konserttoa. Eniten hänellä on vokaalimusiikkia, johon kuuluu laajan kuoromusiikkituotannon lisäksi kolme oopperaa, kaksi kamarioopperaa ja lukuisia teoksia laululle ja erilaisille kamariyhtyeille. 

Hänen läpimurtoteoksensa oli Paavo Haavikon tekstiin sävelletty Äidit ja tyttäret, jonka Suomen Kansallisooppera tilasi Kalevalan 150-vuotisjuhliin. Se oli aloittamassa vuoden 2000 suomalaista oopperaboomia ja ehdokkaana Pohjoismaisen musiikkipalkinnon saajaksi. Ooppera levytettiin v.2003 uusintaesitysten jälkeen saksalaisen Koch/Schwannin Aulos-levymerkille. Ranskalaisen Musicatreizen tilaama kamariooppera Antti Puuhaara (2008) esitettiin noin 30 kertaa, mm. Pariisin Bastille-oopperan auditoriossa ja Orsayn museossa, ja levytettiin Actes Sud -levymerkille 2010. Myöhemmistä oopperoista Tommi Kinnusen menestyskirjaan pohjautuva Neljäntienristeys kantaesitettiin v. 2017 Oulun kaupunginteatterissa; Lapin sotienjälkeisestä murroksesta kertova Karvalakkiooppera puolestaan kantaesitettiin Rovaniemellä 2022 ja kuultiin myös Kansallisoopperan Alminsalissa sekä Yle Radio1:n oopperaillassa.

Työskentely vokaalimusiikin parissa vaikutti merkittävästi Tuomelan kehittymiseen säveltäjänä. Hän aloitti liedpianistina 1980-luvulla, oli 1990-1991 Sibelius-Akatemian Oopperakoulutuksen vs. lehtori sekä kapellimestarin assistentti Savonlinnan oopperajuhlilla. Etenkin 1990-luvun alkupuolella hän toimi Suomen Kansallisoopperassa harjoituskapellimestarina lähes kaikissa nykyoopperoissa ja kapellimestarina monissa Alminsalin tuotannoissa. Hän vieraili ammattiorkesterien johtajana myös Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Liettuassa ja Venäjällä, erityisesti nykymusiikin parissa.

Sävellys- ja profiilikonsertteja Tuomelalla on ollut Helsingissä, Turussa, Pariisissa ja Antwerpenissa. Kotisäveltäjänä hän oli 2008-2013 Joensuun kaupunginorkesterissa. Pietarin Pohjoismaisen musiikin tapahtumassa 2005 ja ranskalaisella Musiques Demésurées -festivaalilla 2006 hän oli tapahtuman “featured composer” monien teostensa esityksin.

Sävellysworkshopeja hän on vetänyt useita sekä Suomessa, Venäjällä, Portugalissa että kaikissa Baltian maissa.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Tuomela toimi orkestraation, sävellyksen ja partituurinsoiton sivutoimisena tuntiopettajana vuodesta 2005 sekä lehtorina vuodesta 2019.

Taiteellisena johtajana Tuomela on ollut  Musiikin aika -festivaalilla 2000-2008 ja Hetan Musiikkipäivillä 2020-2025. Vuonna 2013 hän oli vastuussa Pohjoismaisten Musiikkipäivien organisaatiosta ja järjesti niiden yhteyteen konserttikiertueen Virossa ja Venäjällä. Hän oli Suomen Säveltäjät sivutoiminen toiminnanjohtaja 1992-1997, tuottaen mm. yhdistyksen 50-vuotisjuhlat v. 1995.  Vuodet 2010-2014 hän toimi yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Muita luottamustehtäviä hänellä on ollut lukuisten taideorganisaatioitten hallituksissa, mm. Teostossa.

Tuomela on saanut ansioistaan Suomen Leijonan Ritarimerkin, Ranskan valtion l’Ordre National du Mérite/Officier-mitalin ja Kalevalaseuran tunnustuspalkinnon.

Sävellyksistään hänet on palkittu mm. Sibelius-Akatemian 100-vuotisjuhlien ja Suomen itsenäisyyden 70- ja 75- vuotisjuhlien sävellyskilpailuissa.

Kapellimestarina:

Maailman ensilevytys Jean Sibeliuksen teoksesta Ödlan.


  • Nuoteista soittajan hahmot ja kehollisuus              

    Tapio Tuomela Opiskelutoverieni joukossa oli pianovirtuoosi, joka oli käsittämättömän nopeaoppinen. Vaikeankin kappaleen soitto oli sujuvaa ensimmäisestä läpiluvusta alkaen. Eräässä illanvietossa laitoimme hänen eteensä jonkin Beethovenin pianosonaatin ylösalaisin. ”Aha, tällainen ”etanoS”, hän naurahti – ja soitti saman tien vaivattomasti monta riviä. Nuoteista soittaminen on moniaistisuudessaan kiinnostava yhdistelmä kehollisuutta ja abstraktia ajatustoimintaa. Kuvailemani pianistin kaltaiset nuotinnielijät näyttävät…

    Jatka lukemista: Nuoteista soittajan hahmot ja kehollisuus              
  • Oopperan jälkimaininkeja

    ”Tasan se meni.” Äidit ja tyttäret -oopperan säveltämisestä on kohta kulunut viisitoista vuotta. Paavo Haavikko kirjoittaa librettotekstinsä esipuheessa:”Tarina on kerrottava muistista”. Samalla tavoin yritän nyt muistella tuota sävellysprosessia ja teen samalla muutamia havaintoja siitä,mikä työskentelytavoissani on noista ajoista muuttunut.1990-luvulla kokemuksiani vokaalimusiikin parissa määritti enitensiihenastinen toimintani liedpianistina, oopperakorrepetiittorina ja-kapellimestarina. Olin tuolloin mukana kaikissa Suomen Kansallisoopperan nykyoopperatuotannoissa…

    Jatka lukemista: Oopperan jälkimaininkeja
  • Musical Interaction in Concertante Situations

    This article focuses on musical interaction between the soloist and the orchestra in my compositions Piano Concerto (2008) and Swap – Chamber Concerto for Saxophone and Chamber Orchestra (2012-13). Comparing these two concertos is very revealing. First of all, the profile of the orchestral accompaniment and its individual parts is higher in the Saxophone Concerto…

    Jatka lukemista: Musical Interaction in Concertante Situations