Tapio Tuomela

Tapio Tuomela (s.1958) aloitti muusikonuransa suorittamalla pianonsoiton ja orkesterinjohdon loppututkinnot Sibelius-Akatemiassa 1980-luvun alkupuolella, opiskeltuaan kaksi lukukautta vaihto-opiskelijana myös Neuvostoliitossa. Sen jälkeen hän opiskeli sävellystä pääaineena Sibelius-Akatemiassa ja Eastman Schoolissa USA:ssa, suorittaen Master of Music tutkinnon 1990. Sävellyksen jatko-opintoja hän harjoitti Berliinin Taidekorkeakoulussa 1990-1991 ja vielä 2010-luvulla Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa (Musiikin tohtori 2014 ).

Työskentely vokaalimusiikin parissa vaikutti merkittävästi Tuomelan kehittymiseen säveltäjänä. Hän aloitti lied- ja oopperapianistina 1980-luvulla ja oli 1990-1991 Sibelius-Akatemian Oopperakoulutuksen vs. lehtori sekä kapellimestarin assistentti Savonlinnan oopperajuhlilla. Hän toimi 1990-luvun alkupuoliskon Suomen Kansallisoopperassa harjoituskapellimestarina lähes kaikissa nykyoopperoissa ja kapellimestarina monissa Alminsalin tuotannoissa. Hän on vieraillut ammattiorkesterien johtajana Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Liettuassa ja Venäjällä, erityisesti nykymusiikin parissa.

Tuomelan säveltämä musiikki on usein inspiroitunut pohjoisesta luonnosta ja kulttuuriperinnöstä. Hänen orkesterimusiikkiinsa kuuluu mm. kolme sinfoniaa, kaksi konserttoa ja mm. saamenkielinen orkesterilaulu Vuohenki luohti. Eniten hänellä on vokaalimusiikkia, johon kuuluu laajan kuoromusiikkituotannon (mm. CD Lullabies and Spells) lisäksi kolme oopperaa, kaksi kamarioopperaa ja lukuisia teoksia laululle ja erilaisille kamariyhtyeille.

Hänen läpimurtoteoksensa oli Paavo Haavikon tekstiin sävelletty Äidit ja tyttäret, jonka Suomen Kansallisooppera tilasi Kalevalan 150-vuotisjuhliin. Se oli aloittamassa vuoden 2000 suomalaista oopperaboomia ja ehdokkaana Pohjoismaisen musiikkipalkinnon saajaksi. Ooppera levytettiin v.2003 uusintaesitysten jälkeen saksalaisen Koch/Schwannin Aulos-levymerkille. Ranskalaisen Musicatreizen tilaamaa kamariooppera Antti Puuhaaraa (2008) on esitetty noin 30 kertaa, mm. Pariisin Bastille-oopperan auditoriossa ja Orsayn museossa, ja se levytettiin Actes Sud -levymerkille 2010. Myöhemmistä oopperoista Tommi Kinnusen menestyskirjaan pohjautuva Neljäntienristeys esitettiin v. 2017 Oulun kaupunginteatterissa loppuunmyydyille katsomoille, samoin kuin Lapin sotienjälkeisestä murroksesta kertova Karvalakkiooppera, joka kantaesitettiin Rovaniemellä 2022 ja kuultiin sen jälkeen myös Kansallisoopperan Alminsalissa sekä Yle Radio1:n oopperaillassa.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Tuomela on toiminut orkestraation ja sävellyksen sivutoimisena tuntiopettajana vuodesta 2005 sekä lehtorina vuodesta 2018.altian maissa.

Taiteellisen johtajan tehtävistä tärkein Tuomelalla oli Musiikin aika /Time of Music -festivaalilla 2000-2008. Vuonna 2013 hän oli vastuussa Pohjoismaisten Musiikkipäivien organisaatiosta ja järjesti niiden yhteyteen konserttikiertueen Virossa ja Venäjällä. Hetan Musiikkipäivillä 2020-2025 hän ideoi ja tuotti yhteispohjoismaisen Sámi Meets Classic -projektin, jonka aikana saamelaismuusikoista ja nykymusiikkisäveltäjistä koostuvat työparit sävelsivät toistakymmentä uutta saamenkielistä teosta. Hän oli Suomen Säveltäjät sivutoiminen toiminnanjohtaja 1992-1997, tuottaen mm. yhdistyksen 50-vuotisjuhlat v. 1995. Vuodet 2010-2014 hän toimi säveltäjäyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Muita luottamustehtäviä hänellä on ollut lukuisten taideorganisaatioitten hallituksissa, mm. Teostossa.

Tuomela on saanut ansioistaan Suomen Leijonan Ritarimerkin, Ranskan valtion l’Ordre National du Mérite/Officier-mitalin ja Kalevalaseuran tunnustuspalkinnon.

Sävellyksistään hänet on palkittu mm. Sibelius-Akatemian 100-vuotisjuhlien ja Suomen itsenäisyyden 70- ja 75- vuotisjuhlien sävellyskilpailuissa.


  • Nuoteista soittajan hahmot ja kehollisuus              

    Tapio Tuomela Opiskelutoverieni joukossa oli pianovirtuoosi, joka oli käsittämättömän nopeaoppinen. Vaikeankin kappaleen soitto oli sujuvaa ensimmäisestä läpiluvusta alkaen. Eräässä illanvietossa laitoimme hänen eteensä jonkin Beethovenin pianosonaatin ylösalaisin. ”Aha, tällainen ”etanoS”, hän naurahti – ja soitti saman tien vaivattomasti monta riviä. Nuoteista soittaminen on moniaistisuudessaan kiinnostava yhdistelmä kehollisuutta ja abstraktia ajatustoimintaa. Kuvailemani pianistin kaltaiset nuotinnielijät näyttävät…

    Jatka lukemista: Nuoteista soittajan hahmot ja kehollisuus              
  • Oopperan jälkimaininkeja

    ”Tasan se meni.” Äidit ja tyttäret -oopperan säveltämisestä on kohta kulunut viisitoista vuotta. Paavo Haavikko kirjoittaa librettotekstinsä esipuheessa:”Tarina on kerrottava muistista”. Samalla tavoin yritän nyt muistella tuota sävellysprosessia ja teen samalla muutamia havaintoja siitä,mikä työskentelytavoissani on noista ajoista muuttunut.1990-luvulla kokemuksiani vokaalimusiikin parissa määritti enitensiihenastinen toimintani liedpianistina, oopperakorrepetiittorina ja-kapellimestarina. Olin tuolloin mukana kaikissa Suomen Kansallisoopperan nykyoopperatuotannoissa…

    Jatka lukemista: Oopperan jälkimaininkeja
  • Musical Interaction in Concertante Situations

    This article focuses on musical interaction between the soloist and the orchestra in my compositions Piano Concerto (2008) and Swap – Chamber Concerto for Saxophone and Chamber Orchestra (2012-13). Comparing these two concertos is very revealing. First of all, the profile of the orchestral accompaniment and its individual parts is higher in the Saxophone Concerto…

    Jatka lukemista: Musical Interaction in Concertante Situations