Arvio: Karvalakkiooppera, Kansallisoopperan Alminsali 10.9.2022. Musiikki Tapio Tuomela, libretto Sami Parkkinen (Olli Tiuraniemen kokoaman materiaalin pohjalta), ohjaus Erik S\u00f6derblom. Lapin kamariorkesteri, joht. John Storg\u00e5rds.<\/p>\n\n\n\n
Karvalakkiooppera\u201d oli termi, jolla nuorempi s\u00e4velt\u00e4j\u00e4sukupolvi kutsui 1970- ja -80-luvuilla Aulis Sallisen ja Joonas Kokkoseen kaltaisten s\u00e4velt\u00e4jien oopperoita kotimaisine historiallisine aiheineen. Ovela kirjaimellinen omiminen on nyt tapahtunut Kemijoen kulttuurituki ry:n tuottaman Karvalakkioopperan my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Saatuaan idean oopperaan yhdess\u00e4 tuottaja-toimittaja Olli Tiuraniemen kanssa, pyysi librettisti Sami Parkkinen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4ksi Tapio Tuomelaa, jonka kanssa h\u00e4n oli aiemmin ty\u00f6skennellyt Nelj\u00e4ntienristeys-oopperan parissa. Pohjoisen suuren kulttuuriponnistuksen ohjaajaksi valikoitui konkari Erik S\u00f6derblom. Historialliseen tositapahtumaan pohjaava ooppera perustuu niin arkistoaineistoon kuin aikalaisten kertomuksiin, mutta libretto ja ohjaus viev\u00e4t otetta dokumentaarisesta suunnasta kohti satua, satiiria ja maagista realismia.<\/p>\n\n\n\n
Juoniasetelma on suurin piirtein seuraava: Kemijoen kalastajat ovat menett\u00e4neet elinkeinonsa, identiteettins\u00e4 ja kunniansa ja tuntevat tulleensa valtiovallan pett\u00e4miksi, kun lohirikas joki tuli padotuksi 1940-luvun lopulta alkaen. Heid\u00e4n edustajansa (Hannu Niemel\u00e4, Aki Alamikkotervo, Jouni Kokora, Nicholas S\u00f6derlund sek\u00e4 toisinaan my\u00f6s Kaari-ensemblen laulajista koostuva kuoro)<\/p>\n\n\n\n
l\u00e4htev\u00e4t joukolla Helsinkiin ja oikeusministeri\u00f6\u00f6n kansalaistottelemattomuuden merkeiss\u00e4, tavoitteenaan majailla ministeri\u00f6ss\u00e4, kunnes korvausasia tulee k\u00e4sitellyksi.<\/p>\n\n\n\n
Samanaikaisessa toisessa juonihaarassa entinen kalastaja Reino (Ville Rusanen) hautoo itsemurhaa jokeen hukuttautumalla, kunnes kohtaa haamuna h\u00e4nelle ilmestyv\u00e4n Piijan (Hanna Rantala), jonka el\u00e4m\u00e4 luisui aikanaan kurimukseen h\u00e4nen nuorena jouduttuaan maat lunastamaan tulleen ministerin hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ksi. Diskanttikuoro Kaari-ensemble vahvistaa Lapin kamariorkesterin sointia joukkoroolejaan vaihtaen; kansioiden k\u00e4ytt\u00f6 suurimmassa osassa kuoron laulukohtauksia j\u00e4\u00e4 harmittamaan.<\/p>\n\n\n\n
Suurin osa oopperan n\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4 esitettiin Rovaniemell\u00e4, ja n\u00e4k\u00f6kulma oli voimakkaan lappilainen. Piijan ohella ainoa naissolistirooli oli Reinon vaimolla Eevill\u00e4 (Mari Palo), jonka rooli oli k\u00e4sikirjoitettu harmittavan passiiviseksi; en ep\u00e4ile, etteik\u00f6 Palo olisi ottanut hyvin haltuun my\u00f6s moniulotteisemman hahmon.<\/p>\n\n\n\n
Oopperan komediallinen puoli l\u00e4hestyi liikaa kes\u00e4teatterimaisuutta yksil\u00f6in\u00e4 melko ohuiksi hahmoiksi j\u00e4\u00e4vien l\u00e4hetyst\u00f6n miesten kohtauksissa sek\u00e4 ministerikolmikko Paavo V\u00e4yrysen (Markus Nieminen), Johannes Virolaisen (Tuomas Miettola) ja Christoffer Taxellin (Veikko Vallinoja) balettihameisessa, farssiksi k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 satiirissa. Vaivaannuttavin kohtaus oli kuitenkin helsinkil\u00e4isten duunarien tuki-rap karvalakkimiehille, joka p\u00e4\u00e4tyi alleviivaamaan sit\u00e4, kuinka vieras hiphop-kulttuuri vaikutti olevan jokaiselle kohtauksen tekij\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Koomisten elementtien rinnalla teoksessa kulki kuitenkin my\u00f6s paljon onnistuneempi tragedia hienovaraisine psykologisine projisointeineen ja taianomaisine symbolismeineen. Tuomelan hienosti soiva moderni s\u00e4velkieli v\u00e4ritti vahvimmin juuri inhimillisi\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4 ja menetyksi\u00e4, joiden tulkkeina Rusanen ja Rantala tekiv\u00e4t oopperan vaikuttavimmat roolit. Alusvaatteissaan kulkeva vanhuudenh\u00f6per\u00f6 presidentti Kekkonen (Samuli Takkula) oli Piijan taustakertomuksen my\u00f6t\u00e4 jo ensi kertaa lavalle ilmestyess\u00e4\u00e4n v\u00e4ritetty kunnon paskiaiseksi; poliittisen historian kuvainraasto oli radikaalimpaa kuin Keskustan vankalta tukiseudulta tulevalta oopperalta olisi osannut odottaa.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4liajalla selvisi, ett\u00e4 vieress\u00e4ni istuivat niin er\u00e4s karvalakkil\u00e4hetyst\u00f6n oikeista osallistujista kuin tosiel\u00e4m\u00e4n Reinon tyt\u00e4r Helena Tiuraniemi. T\u00e4m\u00e4 yhteys tositapahtumiin toi etenkin oopperan viimeiseen kolmannekseen koskettavan katarttisen vereslihan, jossa tarinan laajojen kaarten trauma ja traagisuus peitt\u00e4\u00e4 alleen l\u00e4hetyst\u00f6n (ainakin osittaisen) onnistumisen tavoitteessaan. Kysyn n\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen Tiuraniemelt\u00e4, onko Piijan hahmolla ollut vastinkappale tosiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u2013 tuodaanko t\u00e4ss\u00e4 Kekkosen luurankoja kaapista.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos kysyt\u00e4\u00e4n tekij\u00f6iden virallista kantaa, niin tarina on fiktiota\u201d, Tiuraniemi vastaa monitulkintaisesti.<\/p>\n\n\n\n
Santeri Kaipiainen<\/p>\n\n\n\n
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Arvio: Karvalakkiooppera, Kansallisoopperan Alminsali 10.9.2022. Musiikki Tapio Tuomela, libretto Sami Parkkinen (Olli Tiuraniemen kokoaman materiaalin pohjalta), ohjaus Erik S\u00f6derblom. Lapin kamariorkesteri, joht. John Storg\u00e5rds. Karvalakkiooppera\u201d oli termi, jolla nuorempi s\u00e4velt\u00e4j\u00e4sukupolvi kutsui 1970- ja -80-luvuilla Aulis Sallisen ja Joonas Kokkoseen kaltaisten s\u00e4velt\u00e4jien oopperoita kotimaisine historiallisine aiheineen. Ovela kirjaimellinen omiminen on nyt tapahtunut Kemijoen kulttuurituki ry:n tuottaman…<\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-226","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/226","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=226"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/226\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":227,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/226\/revisions\/227"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=226"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}