Tapio Tuomelan Nelj\u00e4ntienristeys Oulun kaupunginteatterissa 13.1.2017 Libretto Sami Parkkinen, kapellimestari Erkki Lasonpalo, ohjaus Heta Haanper\u00e4, lavastus Kalle Nurminen, puvustus Pasi R\u00e4bin\u00e4, valosuunnittelu Jukka Kyll\u00f6nen<\/p>\n\n\n\n
On suorastaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, miten onnistuneesti Tommi Kinnusen Nelj\u00e4ntienristeys on kokenut muodonmuutoksen oopperaksi. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Tapio Tuomelan ja libretisti Sami Parkkisen yhteisty\u00f6n tulos on kirkas tiivistelm\u00e4 toimeliaan kuusamolaissuvun ihmisist\u00e4, heid\u00e4n haaveistaan ja pettymyksist\u00e4\u00e4n. Ohjaus, lavastus, puvustus ja valot saivat aikaan valokuvamaisen ter\u00e4v\u00e4sti rajatun, j\u00e4nnittyneesti latautuneen avainkohtausten sarjan, jossa n\u00e4ytell\u00e4\u00e4n todentuntuista el\u00e4m\u00e4nkamppailua ik\u00e4\u00e4nkuin jatkuvalla rakennusty\u00f6maalla. Viitekehyksen\u00e4 on 1900-luvun Suomi, matka karuista oloista yh\u00e4 paraneviin elinehtoihin , toisen maailmansodan tuhojen ja k\u00e4rsimysten kautta sinnikk\u00e4\u00e4seen j\u00e4lleenrakennusvaiheesen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehkeytymiseen.<\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6nt\u00e4yteinen el\u00e4m\u00e4 ja aineellisen hyvinvoinnin kasvu eiv\u00e4t takaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden onnellisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Hallitsevaksi voimaksi oopperassa nousee k\u00e4til\u00f6-Marian, h\u00e4nen valokuvaajatytt\u00e4rens\u00e4 Lahjan ja rakennusmestarimiehen Onnin tuskainen rakkaudenkaipuu. Mit\u00e4 pitemm\u00e4lle Nelj\u00e4ntienristeys etenee, sit\u00e4 enemm\u00e4n se alkaa vaikuttaa Lahjan ja Onnin tragedialta. Parkkinen on tarttunut arkisen realistisen romaanin dramaattisimpaan ainekseen, mik\u00e4 vastaa pitk\u00e4lti lukukokemusta \u2013 kunhan on ensin p\u00e4\u00e4ssyt Kinnusen palapelim\u00e4isen romaanikudelman loppuun. Onni on ainoa, jonka rakkaus kokee t\u00e4yttymyksen hetki\u00e4. H\u00e4n haluaisi rakastaa vaimoaan ja kahden lapsensa \u00e4iti\u00e4 Lahjaa, muttei pysty. Onni pit\u00e4\u00e4 miehist\u00e4, mik\u00e4 katkeroittaa Lahjan ja saa Onnin k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n syyllisyydentunteesta.<\/p>\n\n\n\n
Tuomelan uusklassis-modernistinen, tunteilematon s\u00e4velkieli sopii eritt\u00e4in hyvin 1900-luvun suomalaiseen suku- ja rakennustarinaan. N\u00e4m\u00e4 ihmiset tukahduttavat yleens\u00e4 tunteensa ja puhuvat lakonisesti useimmiten pelkk\u00e4\u00e4 asiaa. Puherepliikit istuvat musiikin koruttomaan tyyliin. Musiikki ilmaisee, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden pinnan alla kuhisee kuumeisesti. Se on ihmisten mahtavaa energiav\u00e4reily\u00e4 ja samalla mykkyyteen painattujen ristiriitojen aiheuttamaa piinaavaa j\u00e4nnityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tuomela on luonut musiikilla er\u00e4\u00e4nlaisen psykologisen trillerin. Kun tunteet joskus purkautuvat ep\u00e4toivoiseksi huudoksi, se on sit\u00e4 vaikuttavampaa. Pieni\u00e4 my\u00f6nnytyksi\u00e4 kansanoopperan suuntaan ovat tukkilaisten tanhuama kansanlaulu, saksalainen 1930-luvun suuri hitti Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt ja Toivo K\u00e4rjen 1970 s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 iskelm\u00e4 Jos viel\u00e4 oot vapaa. Jos viel\u00e4 oot vapaa sopii parhaiten suomalaiseen mielenmaisemaan. Se on merkki el\u00e4m\u00e4n menon viihteellistymisest\u00e4 ja tunteiden vapautumisesta. Kaksi muuta s\u00e4velm\u00e4\u00e4 soivat turhan pitk\u00e4\u00e4n ja rikkovat liikaa Tuomelan omaa tyyli\u00e4. Virsis\u00e4velm\u00e4t synnytt\u00e4v\u00e4t puolestaan tarinaan kuuluvaa lestadiolaista ilmapiiri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ohjaaja Heta Haanper\u00e4 on muovannut vahvoja ja el\u00e4vi\u00e4 persoonallisuuksia. Virpi R\u00e4is\u00e4sen Maria-k\u00e4til\u00f6ss\u00e4 on pehmeytt\u00e4 ja voimaa, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4 ja vaikenevaa herkkyytt\u00e4. Kammottava ensimm\u00e4inen synnytyskokemus, kuolleen lapsen silpominen ja \u00e4idin hengen pelastaminen n\u00e4ytell\u00e4\u00e4n havainnollisesti, mutta samalla tyylikk\u00e4\u00e4n taidokkaasti. Jenny Carlstedtin Lahja s\u00e4teilee aluksi suurta el\u00e4m\u00e4niloa. Rakkaudentarve kasvaa niin polttavaksi, ett\u00e4 h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 kerran keskell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 Onnin p\u00e4\u00e4lleen. Siit\u00e4 ei tule mit\u00e4\u00e4n. N\u00e4in suhteen ongelma ei j\u00e4\u00e4 yleis\u00f6lle ep\u00e4selv\u00e4ksi. Romaanissahan riitt\u00e4\u00e4 vihjailukin.<\/p>\n\n\n\n
Rajun rohkea on kohtaus, jossa Gabriel Suovasen Onni tapaa Oulussa salarakkaansa, toisen miehen. Senkin ohjaaja hallitsee taitavasti. Yleis\u00f6 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 on kysymys. J\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on n\u00e4hd\u00e4, miten homoseksuaalisesta<\/p>\n\n\n\n
kiinni j\u00e4\u00e4nyt Onni tuomitaan \u201drikoksestaan\u201d mielisairaalaan. Sellainenhan oli kehittyv\u00e4 Suomi viel\u00e4 sotien j\u00e4lkeen. Suurehkon esiintyj\u00e4joukon kaikilla j\u00e4senill\u00e4 on oma karakt\u00e4\u00e4rins\u00e4. Lapsilaulajat ovat valoisamman tulevaisuuden toiveita. Erkki Lasonpalon johtama Oulun kaupunginorkesteri loihtii sointiinsa kihelm\u00f6iv\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6\u00e4 ja pohjoista luontoa kuivassa akustiikassa.<\/p>\n\n\n\n
Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat 15.1.2017<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tapio Tuomelan Nelj\u00e4ntienristeys Oulun kaupunginteatterissa 13.1.2017 Libretto Sami Parkkinen, kapellimestari Erkki Lasonpalo, ohjaus Heta Haanper\u00e4, lavastus Kalle Nurminen, puvustus Pasi R\u00e4bin\u00e4, valosuunnittelu Jukka Kyll\u00f6nen On suorastaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, miten onnistuneesti Tommi Kinnusen Nelj\u00e4ntienristeys on kokenut muodonmuutoksen oopperaksi. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Tapio Tuomelan ja libretisti Sami Parkkisen yhteisty\u00f6n tulos on kirkas tiivistelm\u00e4 toimeliaan kuusamolaissuvun ihmisist\u00e4, heid\u00e4n haaveistaan ja pettymyksist\u00e4\u00e4n….<\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-243","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/243","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=243"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/243\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":244,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/243\/revisions\/244"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=243"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}