Elokuussa 1994 olin viikon verran kalastamassa N\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6joella Inarissa, kun kalastukseen tuli parin p\u00e4iv\u00e4n pakkolepo siksi, ett\u00e4 nyrj\u00e4ytin nilkkani kahlatessa. Sattui olemaan helle eik\u00e4 s\u00e4\u00e4skist\u00e4 tietoakaan, ja joen rannalla oli mukava istuskella katselemassa suovillan leijailua kevyess\u00e4 tuulessa ja ennen kaikkea kuuntelemassa kosken \u00e4\u00e4nt\u00e4. Seh\u00e4n kuulostaa periaatteessa samalta koko ajan lukuunottamatta \u00e4killisest\u00e4 tuulen suunnan muutoksesta tai p\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 johtuvia vaihteluita. Mutta on jotain, jota ei tavallisesti tule ajatelleeksi: virtaavan veden \u00e4\u00e4ness\u00e4 erottuu pulsseja, jotka ovat jollakin tavalla, esimerkiksi voimakkuudeltaan, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4, mutta joissa silti s\u00e4ilyy joku yll\u00e4tyksellinen, ep\u00e4kesko elementti. Kirjoitin jonnekin kalastuslupien ja karttojen k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolelle yl\u00f6s muutamia rytmihahmoja ja hahmottelin yksinkertaisin viivoin paria musiikillista ideaa, jotka tulivat mieleen.<\/p>\n\n\n\n
Helmikuussa 1995 kaivoin piirustukset esiin ja rupesin miettim\u00e4\u00e4n vastausta kysymykseen \u201dMit\u00e4 haluan t\u00e4ll\u00e4 kappaleella sanoa?\u201d. T\u00e4rkeimm\u00e4ksi ajatukseksi j\u00e4i jatkuva eteenp\u00e4in virtaava liike ja voimakas suunta.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 alkoi varsinainen s\u00e4vellysty\u00f6 ja materiaalin keruu. K\u00e4vin l\u00e4pi koko joukon harmonioita ja j\u00e4rjestin soinnut er\u00e4\u00e4nlaiseksi kartaksi niiden luonteen ja intervallisis\u00e4ll\u00f6n mukaan, mm. alimpien s\u00e4velten v\u00e4lisen intervallin mukaan. Kuvailin uusia musiikillisia tapahtumia piirroksin ja valitsin muutamia nopeita ja hitaita eleit\u00e4 nuotein toteutettaviksi. Joku niist\u00e4 kasvoi kuin itsest\u00e4\u00e4n reilun puolen minuutinkin mittaiseksi tapahtumaksi, joku taas ei ottanut lainkaan tuulta siipiens\u00e4 alle. Kun muutamia jaksoja oli valmiina, alkoi synty\u00e4 kuva tavoiteltavasta kokonaismuodosta. Muutaman suvannon erottama, tiivistyv\u00e4 mutta yh\u00e4 uudestaan samaan karakt\u00e4\u00e4riin kiertyv\u00e4 tapahtumien virta, ty\u00f6nimell\u00e4 Neiden (paikka Norjan puolella, jossa joki laskee J\u00e4\u00e4mereen. T\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4 l\u00f6ytyy partituuri McIntoshistani edelleenkin). L\u00f6yt\u00e4misen hetki\u00e4, hidastuvien ja nopeutuvien pulssien kehittely\u00e4, kipe\u00e4mm\u00e4n kuuloisten sointujen etsimist\u00e4. Matalien jousten korkealla tapahtuvat, hitaat yl\u00e4s\u00e4velglissandot vaativat samanlaista harmoniaa my\u00f6s puupuhaltimilta, mik\u00e4 pani kokeilemaan nelj\u00e4sosas\u00e4velasteikkoa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa.<\/p>\n\n\n\n
8-9 minuutin kohdalla minusta alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin s\u00f6isin lopun ev\u00e4\u00e4t liian aikaisin. Vuolain koskipaikka oli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 loppuun (onhan N\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6n Kolttak\u00f6ng\u00e4skin vasta Neideniss\u00e4, l\u00e4hell\u00e4 vuonoa\u2026). V\u00e4hitellen luonnos, joka jo ennest\u00e4\u00e4n oli suttuinen, muuttui yh\u00e4 t\u00e4ydemm\u00e4ksi orkestraation ja \u00e4\u00e4nenkuljetuksen vaatimista merkinn\u00f6ist\u00e4 \u2013 muutamista paikoista tuli rivien v\u00e4liin viisikin eri versiota. Puhtaaksikirjoitus Puhtaaksikirjoitusvaiheessa tuli koko ajan pieni\u00e4 muutoksia, l\u00e4hinn\u00e4 teksturaalisista tai \u00e4\u00e4nenkuljetuksellisista syist\u00e4, mutta kokonaismuotoon ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut kajota. Joitakin harmonioita tai soinnun \u201dk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4\u201d piti my\u00f6s muuttaa, koska esimerkiksi kire\u00e4n kuuloinen puupuhallinsointu edellytt\u00e4\u00e4 joka soittimelta riitt\u00e4v\u00e4n korkean \u00e4\u00e4nialan. N\u00e4it\u00e4 yksityiskohtia ei particellia innoituksen vallassa kirjoittaessa tule aina ajatelleeksi. Nimi Kun kappale alkoi olla kirjoitettuna koneeseen ja loppueditointia vaille, piti viel\u00e4 keksi\u00e4 sille nimi; ty\u00f6nimen\u00e4 ollut Neiden viittasi liian ahtaasti tiettyyn paikkaan. Soitin Sevettij\u00e4rven kyl\u00e4koulun opettajalle ja kysyin jotain ytimek\u00e4st\u00e4 kolttakielist\u00e4 sanaa. Kun h\u00e4n kertoi paikallisten asukkaiden k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n joestaan yksinkertaisesti nime\u00e4 Jokk, asia oli selv\u00e4. Lupasin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle kiitokseksi teoksesta nauhan, sitten kun se on soitettu. Esitys Juuri teoksen valmistuttua sain kuulla, ett\u00e4 Tapiola Sinfoniettan konsertti, johon ensiesityst\u00e4 oli suunniteltu, peruuntuu orkesterin huonon taloustilanteen vuoksi. Ensimm\u00e4iset, osittain editoimattomat printit l\u00e4hetin vuodenvaihteessa er\u00e4\u00e4lle tutulle kapellimestarille, mutta h\u00e4nest\u00e4 ei koskaan kuulunut mit\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 suurempi oli ilo, kun kappale mahtuikin Radion Sinfoniaorkesterin Pohjois-Suomen kiertueen ohjelmaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1997. Teoksen ja sen tekij\u00e4n pohjoinen syntytausta varmaan auttoi asiaa, samoin se, ett\u00e4 se oli kirjoitettu saman kokoiselle orkesterille, jota kiertueen muussa ohjelmassa k\u00e4ytettiin (Brahmsin kaksoiskonsertto ja Mozartin Jupiter-Sinfonia). Odottamatta olikin syntynyt aivan ihanteellinen tilanne: kymmenminuuttinen uutta musiikkia esitettiin tavallisen konserttiohjelman joukossa eik\u00e4 nykymusiikkifestivaalilla, tavalliselle yleis\u00f6lle eik\u00e4 millek\u00e4\u00e4n friikkiporukalle. <\/p>\n\n\n\n
Matkustin orkesterin mukana ensiksi Rovaniemelle ja sitten Kuusamoon (jonne j\u00e4in, kun orkesteri jatkoi viel\u00e4 Kuhmoon). Kuusamossa minusta oli suureksi huvikseni tullut viikon julkkis: kuva Koillissanomien etusivulla kuvatekstin\u00e4 \u201dKuusamolaissyntyinen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ammentaa aineksia teoksiinsa pohjoisen luonnosta\u201d, haastatteluja paikallisradioon ja muihinkin pohjoissuomalaisiin lehtiin. Seuraavissa Koillissanomissa haastateltiin konsertin tiimoilta muuatta is\u00e4nt\u00e4\u00e4, joka oli viimeksi k\u00e4ynyt Kuusamo-talossa Katri-Helenan konsertissa:\u201d Oli siin\u00e4 tyvent\u00e4 ja oli tuiskuakin. Siin\u00e4 on yksin\u00e4inen mies tunturissa, jollain er\u00e4maak\u00e4mp\u00e4ll\u00e4. Se alakaa kuulla siell\u00e4 yksin\u00e4isyyvvess\u00e4 outoja e\u00e4nie.\u201d \u2013 Em\u00e4nn\u00e4n tunnustus:\u201d Kyll\u00e4 min\u00e4 ve\u00e4nsin kuulolaetteen meleko pienelle. Mutta ei se haetannu, kun ei ollu sanoja, joista olisi pit\u00e4nny saaha selev\u00e4\u00e4.\u201d Palaute Hidas palaute ty\u00f6st\u00e4 onkin niit\u00e4 asioita ty\u00f6ss\u00e4ni, joita muusikkopiirien ulkopuoliset tuttavat aina jaksavat ihmetell\u00e4. Noin vuodesta 1990 olen tehnyt l\u00e4hes kaikki ty\u00f6ni tilauksesta tai kantaesitt\u00e4v\u00e4n muusikon aloitteesta ja tottunut kuulemaan tuloksen kohtuullisen ajan kuluttua ty\u00f6n valmistumisesta. Mutta orkesterikappaleiden kohdalla on toisin. Ty\u00f6n tuloksista saa nauttia joskus vasta vuosien j\u00e4lkeen. Silloin ei ulkopuolisella kritiikill\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 kovin paljon merkityst\u00e4, sill\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n liittyneet tuntemukset ovat jo aika kaukana. Muutenkin on oma k\u00e4sitys onnistumisesta teoksen esitykseen menness\u00e4 tullut hyvin selv\u00e4ksi, niin ettei itsetunto ole ulkoa tulevan palautteen varassa. Mielenkiintoisimpia ovat ne kansainv\u00e4liset yhteydet, joissa kommentteja kuulee uusilta ja oudoilta ammatti-ihmisilt\u00e4. My\u00f6s kollegoilta tulevaa palautetta kannattaa kuunnella tarkkaan. Teoksen arvosta on oltava t\u00e4ysin vakuuttunut siin\u00e4 vaiheessa, kun sen laskee k\u00e4sist\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4isess\u00e4 esityksess\u00e4 tai harjoituksessa joutuu usein tekem\u00e4\u00e4n muutoksia, sill\u00e4 onhan riskej\u00e4 otettava, mutta sen j\u00e4lkeen t\u00e4ytyy luottaa siihen, ett\u00e4 tempo-, artikulaatio-, nyanssi- ynn\u00e4 muut merkinn\u00e4t ovat kunnossa ja kenen tahansa muusikon ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 ilman konsultointia s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n kanssa. Teos alkaa el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 \u2013 toivottavasti. <\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4isest\u00e4 kuulemisesta Usein kysyt\u00e4\u00e4n, tuottaako uuden teoksen ensimm\u00e4inen kuuleminen yll\u00e4tyksi\u00e4. S\u00e4vell\u00e4n paljon pianon \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja viet\u00e4n liikaakin aikaa harmonioiden jokahetkisen kontrollin kanssa, joten s\u00e4veltasot ja v\u00e4ritkin yleens\u00e4 vastaavat tarkalleen odotuksia. Lis\u00e4ksi koneeseen kirjoitusvaiheessa auttaa nuotinkirjoitusohjelman ohjaama syntetisaattori, vaikka sen soittama tulos, ainakin ilman orkesterisoittimia simuloivaa modulia, tuo teoksesta esiin korkeintaan luurangon. El\u00e4v\u00e4 liha ja henki tulee vain yksityiskohtaisen tarkan sis\u00e4isen kuulemisen kautta, joksi pelkk\u00e4 musiikillisten eleiden ja sointiv\u00e4rien kuvittelu ei riit\u00e4. S\u00e4veltasoja vaikeampi asia s\u00e4vellyksen ennalta kuulemisessa on sittenkin ajoitus, timing. Varsinkin nopeassa musiikissa eleiden mittasuhteet ja esimerkiksi taitteiden ylimenojen vaatima aika tuottavat jatkuvaa p\u00e4\u00e4nvaivaa. Miksi sitten niin paljon nopeaa musiikkia? Ilmeisesti alitajuisesti pelk\u00e4\u00e4n kuulijan mielenkiinnon hiipuvan pitk\u00e4n hitaan jakson aikana. Niin nimitt\u00e4in k\u00e4y minulle silloin, kun itse olen kuulijana. Poikkeuksia onneksi on, kuten Kurt\u00e1gin hidas musiikki.) T\u00e4t\u00e4 kai Joonas Kokkonenkin tarkoitti p\u00e4ivitelless\u00e4\u00e4n sit\u00e4 s\u00e4velt\u00e4misen vaikeutta, ett\u00e4 muutamassa sekunnissa ohikiit\u00e4v\u00e4n orkesteripaikan partituurin kirjoittamiseen saattaa menn\u00e4 vaikka p\u00e4iv\u00e4. Reaaliaikaisen nuotintamisen ongelmasta puhuu my\u00f6s nyt-hetken venytt\u00e4misest\u00e4 inspiroitunut Leif Segerstam. <\/p>\n\n\n\n
Motivaatiosta Suunnitellun kantaesityksen peruunnuttua ajattelin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on varmasti viimeinen orkesteriteokseni, jonka teen ilman tilausta. Ilman valtion apurahaa kappale ei olisi koskaan valmistunutkaan. Monilla on tosin kokemusta siit\u00e4, ett\u00e4 parhaat kappaleet eiv\u00e4t aina synnyk\u00e4\u00e4n tilauksesta vaan omasta tarpeestaan. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n kappale ei ole huono \u2013 miten se tekij\u00e4ns\u00e4 mielest\u00e4 voisi ollakaan, viel\u00e4p\u00e4 heti syntymisens\u00e4 j\u00e4lkeen! Samallahan tulisi my\u00f6nt\u00e4neeksi sen, ettei ole antanut parastaan. Mutta ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4t ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4t ilman konkreettista tavoitetta tai dead-linea ovat idealismia, joka kyll\u00e4 karisee matkan varrella. Pitk\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ei ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 tuota riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tyydytyst\u00e4 \u2013 eik\u00e4 ainakaan toimeentuloa \u2013 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 on saanut ty\u00f6n valmiiksi. Soitettavaksi min\u00e4 kappaleeni kirjoitan ja toivon, ett\u00e4 nuotit my\u00f6s kuluisivat soittajien k\u00e4siss\u00e4. Notaatiosta Kirjoittaessani koetan pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi el\u00e4myksen \u00e4\u00e4relle turhautumatta siit\u00e4, ett\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 viestins\u00e4 ep\u00e4taloudellisen notaation taakse. Soittaja tuskin motivoituu siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00f6ihin pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 niin sanoakseni raivaussaha tai viidakkoveitsi k\u00e4dess\u00e4. Kuulo- ja nuottikuvan v\u00e4lill\u00e4 on usein ristiriita, ja harjoituksissa her\u00e4\u00e4 kysymys, miksi n\u00e4in yksinkertaisen kuuloinen asia on pit\u00e4nyt kirjoittaa n\u00e4in hankalasti. Ehk\u00e4p\u00e4 monelta s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lt\u00e4 puuttuu omakohtainen kokemus yhteissoitosta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. \u201dKarhean\u201d sointipinnan vaatima kompleksinen tekstuuri, jota harjoitellessaan soolosoittajakin on saada kompleksin, muuttuu mahdottomaksi silloin, kun soittajia on monta samassa stemmassa. Nuorilla ja kokemattomilla s\u00e4velt\u00e4jill\u00e4 vaiva on anteeksiannettavampi ja selittyi ainakin opiskeluaikanani j\u00e4lkisarjallisen ideaalin asettamilla ehdottomilla moderniusvaatimuksilla. Itsen\u00e4isyydest\u00e4 Itselleni ratkaiseva vapautuminen omien musiikkipiiriemme miellytt\u00e4misen tarpeesta tapahtui vasta kolmikymppisen\u00e4 opiskellessani USA:ssa (ja sen j\u00e4lkeen Saksassa), jossa huomasin paitsi rotuni, my\u00f6s kulttuuriperint\u00f6ni puolesta edustavani v\u00e4hemmist\u00f6n v\u00e4hemmist\u00f6\u00e4. Tyylikysymykset j\u00e4iv\u00e4t joksikin aikaa t\u00e4rke\u00e4mpien asioiden varjoon. (Muistan Eastmanista korealaisen opiskelutoverin, joka sanoi, ett\u00e4 kaikki l\u00e4nsimainen musiikki kuulosti h\u00e4nest\u00e4 aluksi marssilta.) Suomalaisuuteen syntyi et\u00e4isyytt\u00e4, kun ei tarvinnut v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tippaakaan pikku-uutisista, jotka kotimaassa t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t luettuina, katseltuna ja kuunneltuna suuren osan arkip\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Oma identiteetti vahvistui. Ulkomailla oloa ei mielest\u00e4ni voi pit\u00e4\u00e4 vain suositeltavana vaan pakollisena el\u00e4m\u00e4nvaiheena t\u00e4ll\u00e4 alalla. (Terveisi\u00e4 s\u00e4velt\u00e4jien apurahoista p\u00e4\u00e4tt\u00e4ville). Ajan puute Uusimman musiikin kapea suosio yleis\u00f6n \u2013 ja osittain soittajienkin -keskuudessa ei tietenk\u00e4\u00e4n johdu yksinomaan luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4st\u00e4 nuottikuvasta. Ongelman ydin on modernin estetiikan sulattaminen, johon lyhytj\u00e4nnitteisen nykymaailmamme perustempo ei anna riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa. Kun \u201druoka\u201d ei heti sula, p\u00e4\u00e4tell\u00e4\u00e4n heti, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 on allergia, vaikka tosiasiassa huono olo saattaakin johtua hotkimisesta tai liian suuresta kerta-annoksesta. Kuvaisiko ihmisen aikak\u00e4sityksen nopeutumista sekin, ett\u00e4 rytminotaation perusyksikk\u00f6 on lyhentynyt vuosisatojen mittaan puolinuotista kahdeksasosaksi? <\/p>\n\n\n\n
Modernin projekti Aloittaessani s\u00e4velt\u00e4mist\u00e4 kuvittelin, ett\u00e4 yh\u00e4 dissonoivampaan harmoniaan siirtyminen on modernistumisen tae. Kuitenkin se todistaa ehk\u00e4 enemm\u00e4n yritt\u00e4misen halusta ja suorittamisesta kuin tonaalisesta vapautumisesta; se on kuin ensi askel, jonka ottamista helpottaa monilla jonkun 12-s\u00e4veltekniikan k\u00e4ytt\u00f6 (omalla kohdallani niiden k\u00e4ytt\u00f6 rajoittui s\u00e4vellysharjoituksiin ja niin sanotun joukkoteorian apuun muutamien kappaleiden harmoniaa suunnitellessa). Mielest\u00e4ni ainakin Sch\u00f6nberg j\u00e4i kiinni t\u00e4h\u00e4n vaiheeseen, ja h\u00e4nen tuotantonsa j\u00e4lkipuolen kappaleista harva jaksaa minua kiinnostaa. Todellinen uuden etsint\u00e4 alkaa s\u00e4veltason ulkopuolisten musiikkiparametrien (pulssi, rytmi, s\u00e4erakenne jne.) vapauttamisesta. L\u00e4heisen suhteen syntyminen sek\u00e4 rytmi- ja pienoismuotorakenteeltaan ett\u00e4 tekstuuriltaan perinteest\u00e4 irronneeseen musiikkiin vei minulta vuosikausia, opintojeni alusta siihen asti, kun Magnus Lindbergin opastuksella rupesin l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n musiikillista ideointia analyysin ja piirrettyjen hahmojen avulla. Kuilu s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n ja yleis\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 Kun kysymys on n\u00e4in vaikeatajuisesta asiasta, ei suuren yleis\u00f6n passiivisuutta tarvitse ihmetell\u00e4. Nykymusiikkia johonkin konserttiin valitsevalta festivaalijohtajalta ei tietenk\u00e4\u00e4n voi odottaa moista paneutumista yhteen ohjelmiston marginaalissa sijaitsevaan osa-alueeseen. Turhan usein n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 ensin on valittu median luoman mielikuvan perusteella s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja sitten joku kokoonpanoltaan ja otsikoltaan sopivan tuntuinen kappale sit\u00e4 tuntematta. Soittajat kyll\u00e4 soittavat, kun k\u00e4sket\u00e4\u00e4n ja palkka juoksee. Kuten kuvataiteessakin, teoksen vaihtoarvon ratkaisee signeeraus. Kun liikutaan niin abstraktilla ja vaikeasti arvotettavalla alueella kuin moderni taidemusiikki, asettuu ep\u00e4varman mielipide aina vallitsevan trendin mukaan. Tulevaisuudesta Kuluttajaltaan paljon vaativat taiteen lajit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t joutuvan yh\u00e4 ahtaammalle teollisen massaviihdetuotannon puristuksessa. Korkeakulttuurin subventoiminen valtion varoin on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, mutta ep\u00e4toivoisen tuntuista kamppailua markkinavoimia vastaan. Moniarvoisuuden valepukuun pukeutunut ja yksil\u00f6n valinnanvapautta korostava kaupallisuus on johtamassa arvot yhdenmukaistavaan Coca Cola- kulttuuriin. Tiedonv\u00e4lityksen siteet yksityiseen p\u00e4\u00e4omaan voimistuvat. N\u00e4kyvill\u00e4 pysyminen vaatii tulevaisuudessa hyvien suhteiden lis\u00e4ksi my\u00f6s yh\u00e4 enemm\u00e4n rahaa. Onko 2000-luvun alun Suomi samanlainen kuin 1900-luvun lopun Pohjois-Amerikka?<\/p>\n\n\n\n
Tapio Tuomela (1997)<\/p>\n\n\n\n
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ensimm\u00e4inen idea Elokuussa 1994 olin viikon verran kalastamassa N\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6joella Inarissa, kun kalastukseen tuli parin p\u00e4iv\u00e4n pakkolepo siksi, ett\u00e4 nyrj\u00e4ytin nilkkani kahlatessa. Sattui olemaan helle eik\u00e4 s\u00e4\u00e4skist\u00e4 tietoakaan, ja joen rannalla oli mukava istuskella katselemassa suovillan leijailua kevyess\u00e4 tuulessa ja ennen kaikkea kuuntelemassa kosken \u00e4\u00e4nt\u00e4. Seh\u00e4n kuulostaa periaatteessa samalta koko ajan lukuunottamatta \u00e4killisest\u00e4 tuulen suunnan muutoksesta…<\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-394","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/394","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=394"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/394\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":530,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/394\/revisions\/530"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=394"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=394"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiotuomela.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=394"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}